Munuaisarvot: mikä on normaalia ja voiko munuaisarvo parantua?

Mitä munuaisarvoihin kuuluu?

Suomalaisessa laboratoriotulosteessa munuaisarvoilla tarkoitetaan yleensä plasman kreatiniinia (P-Krea) ja siitä laskettua arviota munuaisten suodatusnopeudesta, joka näkyy usein lyhenteellä Pt-GFRe tai eGFR. Useimmat laboratoriot ilmoittavat eGFR:n automaattisesti kreatiniinin rinnalla. Lisäksi pyynnössä voi olla urea, ja munuaisten toimintaa tutkitaan myös virtsanäytteestä.

Samaan kokonaisuuteen kuuluvat usein munuaisten tasapainossa pitämät suolat, kuten kalium ja natrium. Tarkka lista vaihtelee laboratorion ja lähetteen mukaan, joten katso, mitkä rivit omassa tulosteessasi on.

Rivit luetaan yhdessä, eivät yksitellen. Kreatiniini ja eGFR kuvaavat suodatusta, urea luetaan kreatiniinin rinnalla, ja virtsasta mitattu albumiini kertoo, päästääkö munuainen valkuaista läpi.

Kreatiniini mittaa lihaksia yhtä paljon kuin munuaisia

Kreatiniini syntyy lihasten energia-aineenvaihdunnassa, ja munuaiset suodattavat sen virtsaan. Veren pitoisuus riippuu siis kahdesta asiasta: kuinka hyvin munuaiset sitä poistavat ja kuinka paljon lihaksia sitä tuottaa.

Siksi lihaksikkaalla miehellä kreatiniini voi olla viitealueen yläpuolella, vaikka munuaiset ovat täysin terveet. HUS Diagnostiikkakeskuksen viitearvot aikuisille ovat miehillä 60–100 ja naisilla 50–90 µmol/l. Iän myötä suodatus heikkenee, mutta koska samalla lihasmassa vähenee, kreatiniini pysyy usein vakaana, vaikka munuaisten toiminta on hidastunut.

Myös ateria vaikuttaa. Terveyskirjaston mukaan runsaasti lihaa sisältävä ateria voi nostaa kreatiniinia jopa 20 %, joten luotettavin tulos saadaan paaston jälkeen. Ravintolisänä käytetty kreatiini voi nostaa arvoa, ja sitä käyttävien on hyvä pitää viikon tauko ennen näytettä. Raskaus taas laskee kreatiniinia 10–20 %.

Tästä syystä viitearvot eroavat sukupuolen mukaan, ja viitealueen yläreunassa oleva kreatiniini vähälihaksisella ihmisellä ansaitsee enemmän huomiota kuin sama luku lihaksikkaalla.

eGFR on laskelma, ei mittaus

Tulosteen eGFR:ää ei ole mitattu. Se lasketaan kreatiniinista iän ja sukupuolen avulla CKD-EPI-kaavalla, jonka vuoden 2021 versio ei enää sisällä etnistä taustaa. Tulos ilmoitetaan aikuisen keskimääräistä kehon pinta-alaa (1,73 m²) kohti, joten painoa ei tarvita.

Käytännössä eGFR sopii erinomaisesti trendin seuraamiseen ja huonosti yksittäisen luvun tarkkaan tulkintaan. Se ei sovellu äkillisen munuaisvaurion arviointiin, koska kreatiniini muuttuu liian hitaasti, ja kaava on tarkoitettu vain aikuisille. Kun lihasmassa on poikkeava, toinen merkkiaine, kystatiini C, voi auttaa varmistamaan arvion.

Kaksi eri laboratorion tulosta tai eri kaavalla laskettua arvoa eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Jos käyrässäsi on porras juuri laboratoriota vaihtaessasi, se kuuluu menetelmään eikä munuaisiisi.

Mikä on normaali eGFR ikäisellesi?

eGFR laskee iän myötä, vaikka munuaissairautta ei olisi. Siksi suomalaisissa laboratorioissa eGFR:llä on ikäryhmittäiset viitearvot: HUS Diagnostiikkakeskuksessa 18–39-vuotiailla yli 89, 40–49-vuotiailla yli 83, 50–59-vuotiailla yli 77, 60–69-vuotiailla yli 69 ja 70 vuotta täyttäneillä yli 59 ml/min/1,73 m².

Lääkärikirja Duodecimin mukaan iäkkäällä eGFR voi olla varsin matalakin, 30–45 ml/min, ilman että kyse on etenevästä munuaistaudista. Viitealueet johtavat tässä helpoimmin harhaan: jokainen jättää noin yhden terveen kahdestakymmenestä ulkopuolelle, eikä kaikille ikäryhmille sama raja kuvaisi hidasta laskua.

Yksi tulos ei koskaan ole krooninen munuaistauti

Yksittäinen alentunut eGFR on löydös, ei diagnoosi. Kansainvälisen KDIGO-suosituksen mukaan krooninen munuaistauti edellyttää poikkeavuuksia, jotka kestävät vähintään kolme kuukautta: tyypillisesti eGFR alle 60 tai virtsan albumiini-kreatiniinisuhde vähintään 3 mg/mmol toistetuissa kokeissa. Munuais- ja maksaliiton mukaan lievästi viitearvojen ulkopuolella olevista arvoista ei välttämättä tarvitse huolestua, mutta ne on hyvä tarkistaa myöhemmin uudelleen.

Siksi alentunut arvo yleensä toistetaan sen sijaan, että siihen reagoitaisiin heti, ja siksi virtsa on yhtä tärkeä kuin veri. Virtsan albumiinia mitataan tavallisesti kertanäytteestä albumiini-kreatiniinisuhteena (U-AlbKrea), ja se voi paljastaa munuaisvaurion, vaikka eGFR näyttää vielä normaalilta.

Toisaalta varhainen munuaistauti on hiljainen: lievä vajaatoiminta ei aiheuta oireita, ja se todetaan vain laboratoriokokein. Suomessa vaikean munuaistaudin vuoksi dialyysihoitoon joutuu vuosittain runsaat 500 ihmistä. Mittasuhteet kannattaa silti muistaa: valtakunnallisessa rekisteritutkimuksessa tyypin 2 diabetesta sairastavista vain 0,74 % päätyi loppuvaiheen munuaistautiin 20 vuoden kuluessa diagnoosista. Jos sinulla on diabetes tai korkea verenpaine, kysy, kuuluuko munuaisten seurantaasi myös virtsanäyte.

Urea ja muut rivit

Urea syntyy maksassa valkuaisaineiden hajotessa ja poistuu munuaisten kautta. Se voi olla koholla munuaisten vajaatoiminnassa, mutta siihen vaikuttavat myös ruokavalio, ravitsemustila ja maksan tila, joten sitä luetaan kreatiniinin rinnalla eikä yksinään. Terveyskirjaston mukaan ureanäyte otetaan mieluiten paastossa, tai ruokailun ajankohta ilmoitetaan laboratorioon.

Elimistön kuivuminen voi nostaa kreatiniinia hetkellisesti, ja pitoisuus laskee nopeasti, kun nestettä saadaan. Samassa pyynnössä olevat kalium ja natrium kuvaavat munuaisten ylläpitämää suolatasapainoa. Ne liikkuvat monesta syystä, myös monien tavallisten lääkkeiden vuoksi, ja ne luetaan kokonaisuutena.