Raudanpuute: näkyykö se verikokeessa, vaikka hemoglobiini on normaali?

Mitkä verikokeet kertovat raudanpuutteesta?

Suomessa raudanpuutetta tutkitaan perusverenkuvan lisäksi ennen kaikkea kahdella verikokeella: ferritiinillä (P-Ferrit) ja transferriinireseptorilla (P-TfR). Lääkärikirja Duodecimin mukaan ne ovat keskeiset tutkimukset, kun anemian syytä selvitetään. Joskus pyynnössä on myös seerumin rauta ja transferriinin kyllästysaste, jotka kuvaavat juuri näytteenottohetkellä kiertävää rautaa.

Ferritiini on elimistön rautavarasto, kuin kassakaappi pahan päivän varalle. Transferriinireseptori taas kertoo, kuinka kovasti punasoluja valmistava luuydin yrittää saada rautaa, ja se nousee, kun rautaa ei ole tarpeeksi. Varasto ja kysyntä vastaavat eri kysymyksiin, ja siksi pelkkä hemoglobiini on vaikea tulkita.

Raudanpuute ilman anemiaa: miksi normaali Hb ei riitä

Perusverenkuva eli PVK ei mittaa rautaa. Se näyttää hemoglobiinin ja punasolujen koon, jotka muuttuvat vasta, kun puute on kestänyt tarpeeksi kauan vaikuttaakseen punasolujen tuotantoon. Veripalvelun mukaan raudanpuute ilman anemiaa on suhteellisen yleinen ilmiö, eikä se aiheuta kaikille oireita.

Suomalaiset tutkimukset näyttävät, kuinka tavallista tämä on. Veripalvelun FinDonor-tutkimuksessa ferritiini oli alle 15 µg/l 20,6 %:lla vaihdevuosia edeltävässä iässä olevista naisluovuttajista, 10,6 %:lla vaihdevuosien jälkeen ja 6 %:lla miehistä. Luovuttajat menettävät rautaa luovutuksissa, joten luvut eivät kuvaa koko väestöä.

Runsaiden kuukautisten vuoksi viiteen yliopistosairaalaan lähetetyistä naisista 60 %:lla ferritiini oli alle 15 µg/l, mutta anemia oli vain 27 %:lla, ja aneemisistakin vain 8 % oli käyttänyt rautavalmistetta. Vuotojen hoidon jälkeenkin ferritiinin palautuminen normaaliksi kesti heillä viisi vuotta.

Normaali hemoglobiini ei siis sulje pois tyhjiä varastoja. Toisaalta Terveyskirjasto muistuttaa, ettei matalien ferritiiniarvojen etsiminen ole yleensä tarpeen ilman anemiaa tai raudanpuutteeseen viittaavia oireita, ja Veripalvelun mukaan ferritiinin rutiinimittausta terveiltä ja oireettomilta ei Suomessa suositella.

Ferritiinin raja on aidosti kiistanalainen

Suomalaiset laboratoriot ilmoittavat ferritiinin yksikössä µg/l. HUS Diagnostiikkakeskuksen viitearvo on aikuisilla naisilla 15–125 µg/l ja miehillä 20–195 µg/l, mutta viitealueen alaraja ei ole sama asia kuin raudanpuutteen raja. Terveyskirjaston mukaan kirjallisuudessa on käytetty aikuisilla raudanpuutteen rajana 30 µg/l, ja raudanpuuteanemiassa arvot ovat useimmiten alle 15 µg/l.

Kansainväliset suositukset hajoavat vielä enemmän. 29 ammattijärjestön suosituksia vertaillut järjestelmällinen katsaus ehdotti useimpiin tilanteisiin rajaa 100 µg/l yhdessä transferriinin kyllästysasteen 20 %:n rajan kanssa, paitsi erityistilanteissa, kuten nuorilla terveillä naisilla, joilla on runsaat kuukautiset. Sveitsiläinen asiantuntijakonsensus totesi, että ihmisillä, joilla ei ole tulehdusta, raja 30 µg/l tunnistaa raudanpuutteen hyvin.

Käytännön johtopäätös on selvä: ferritiini 25 µg/l ei ole automaattisesti kunnossa, vaikka tulosteen alaraja olisi 15, ja tulosteen raja on vain yksi käytäntö monien joukossa. Tämä on kysymys lääkärille oireiden kanssa, ei rivi, joka ratkaistaan taulukosta.

Tulehdus voi peittää raudanpuutteen

Ferritiini nousee myös tulehduksessa, riippumatta siitä, paljonko rautaa on varastossa. Terveyskirjaston mukaan suuri ferritiini ei välttämättä sulje pois raudanpuutetta, sillä normaali tai kohonnut arvo voi selittyä tulehdusreaktiolla, jolloin CRP tai lasko on yleensä koholla. Reuma, syöpä tai ohimenevä infektio voivat siis nostaa ferritiinin viitealueelle, vaikka varasto on vähissä.

Tällaisissa tilanteissa asiaa selventää Terveyskirjaston mukaan transferriinireseptorin määritys. Kroonisia tulehdussairauksia koskeva katsaus pitää raudanpuutteeseen sopivana ferritiiniä alle 100 µg/l tai transferriinin kyllästysastetta alle 20 %, ja ferritiiniä 100–300 µg/l yhdessä alle 20 %:n kyllästysasteen kanssa sitä vahvistavana.

Päinvastainen tilanne on yksinkertaisempi: tulehdus nostaa ferritiiniä eikä laske sitä, joten matalaa ferritiiniä on vaikea selittää muulla kuin vähäisellä raudalla.

Matala ferritiini, korkea TfR tai korkea ferritiini: mihin kukin viittaa?

Matala ferritiini viittaa tyhjeneviin varastoihin, ja viitearvon ylittävä TfR tukee raudanpuutetta. TfR nousee kuitenkin myös äkillisen verenvuodon ja punasolujen hajoamisen yhteydessä, eikä se ole välttämättä luotettava raskauden, sirppisoluanemian, talassemian tai polysytemian aikana.

Korkealla ferritiinillä on oma lyhyt listansa. Se heijastaa usein tulehdusta eikä liikaa rautaa, mutta kohonneita pitoisuuksia todetaan myös raudankertymäsairaudessa eli hemokromatoosissa. Kumpi selitys pätee, luetaan koko tuloksesta, joten korkea arvo on syy keskustella lääkärin kanssa eikä vielä johtopäätös.

Ennen koetta ja sen jälkeen

Ferritiini ei Terveyskirjaston mukaan edellytä paastoa, ja tulos valmistuu yleensä saman päivän aikana. Jos samassa lähetteessä on kokeita, jotka vaativat paastoa ennen verikoetta, noudata lähetteen ohjetta. Kerro laboratoriolle, jos käytät rautavalmistetta, ja kysy, pitääkö se tauottaa ennen näytettä. Jos käytät myös tyroksiinia, rautavalmiste otetaan vasta neljä tuntia sen jälkeen, koska rauta heikentää kilpirauhaslääkkeen imeytymistä.

Jos raudanpuute löytyy, syy on tärkeämpi kuin luku. Lääkärikirja Duodecimin mukaan raudanpuutteen syy pitää aina selvittää: nuorilla naisilla se on usein runsaat kuukautiset, ja muille aikuisille suositellaan mahalaukun ja tarvittaessa suoliston tähystystä mahdollisen vuotokohdan löytämiseksi. Rautahoitoa jatketaan vielä 2–3 kuukautta anemian korjaannuttua, jotta varastot ehtivät täyttyä.