Elektrolyytit verikokeessa: mitä P-Na, P-K ja P-Krea kertovat?

Pieni ryhmä, joka näyttää eri lähetteissä erilaiselta

Elektrolyyteillä tarkoitetaan verikokeessa veren tärkeimpiä suoloja. Fimlabin mukaan yleisimmät nestetasapainotutkimukset ovat kalium (P-K) ja natrium (P-Na), elimistön nesteiden tärkeimmät suolat. SYNLABin mukaan natriumia mitataan yhdessä kaliumin ja munuaisten toimintaa kuvaavan kreatiniinin (P-Krea) kanssa, kun halutaan arvioida sydämen, verisuonten ja munuaisten tilannetta. Suomessa ei ole yhtä kiinteää ”elektrolyyttipakettia”: lääkäri valitsee lähetteeseen ne rivit, joita tarvitaan, ja mukana voi olla myös kalsium (P-Ca), albumiini tai paastosokeri.

Rivit eivät ole erillisiä tuomioita, eikä niiden lukeminen ryhmänä ole pelkkä järjestystottumus: vain niin luvut tarkoittavat jotain. Kreatiniini luetaan yhdessä eGFR:n kanssa. Kalsium luetaan suhteessa veren proteiineihin, koska Terveyskirjaston mukaan osa veren kalsiumista kulkee proteiineihin sitoutuneena. Kun proteiinien määrä vaihtelee, kokonaiskalsium (P-Ca) muuttuu ilman, että kalsiumissasi on vikaa, ja silloin voidaan mitata vapaa kalsium (Ca-Ion).

Maksa-arvot otetaan usein samalla kertaa, mutta ne ovat oma ryhmänsä. Alkalinen fosfataasi (AFOS) toimii kuin luuston ja maksan yhteinen huoltoryhmä, joten koholla oleva arvo ei yksinään kerro, kumpi niistä on töissä. Siksikin maksa-arvot luetaan yhdessä.

Elektrolyytit, maksa-arvot ja perusverenkuva

Suomalaisessa tulosluettelossa kemian tutkimukset tilataan yleensä erillisinä riveinä: P-Na, P-K, P-Krea, fP-Gluk, P-Ca, P-ALAT ja niin edelleen. Se, mikä joissain maissa on yksi neljäntoista rivin paketti, on täällä joukko erikseen valittuja tutkimuksia. Jos tuloksessasi on kolme riviä viidentoista sijaan, mitään ei unohtunut: tilattiin vain eri tutkimukset.

Elektrolyytit sekoitetaan usein myös perusverenkuvaan, koska ne otetaan tavallisesti samalla kertaa. Ne vastaavat eri kysymyksiin: perusverenkuva laskee soluja, elektrolyytit mittaavat veren nesteosaan liuenneita suoloja.

Tarvitseeko elektrolyyttejä varten paastota?

Elektrolyyttejä itseään varten ei. Fimlabin mukaan nestetasapainotutkimukset eivät vaadi paastoa eivätkä aamunäytettä, ja Terveyskirjasto kertoo saman kaliumista. Jos lähetteessä on samalla paastosokeri, tilanne on toinen: sokeri on rivi, jota ateria siirtää heti, ja f-kirjain lyhenteen edessä tarkoittaa, että tarvitaan paasto ennen näytteenottoa.

Kun kyseessä on todellinen paastonäyte, paastosokerin viitearvo on Terveyskirjaston mukaan 4,0–6,0 mmol/l. Arvo 6,1–6,9 mmol/l on suurentunut paastosokeri, ja 7,0 mmol/l tai enemmän toistetuissa mittauksissa tarkoittaa diabetesta. Yksi korkea arvo ei ole diagnoosi: Käypä hoito -suosituksen mukaan oireettomalla poikkeava paastoarvo tarkistetaan eri päivänä. Aamiaisen jälkeen otettua sokeria ei voi verrata näihin rajoihin lainkaan.

Kalium on useimmin väärin mitattu arvo

Fimlabin tutkimusohjekirjan mukaan noin 98 prosenttia elimistön kaliumista on solujen sisällä, missä sen pitoisuus on noin 150 mmol/l, kun plasman viitealue on Fimlabilla 3,3–4,8 mmol/l. Jos muutama punasolu rikkoutuu jossain käsivarren ja analysaattorin välillä, putken kalium nousee, vaikka sinulle ei ole tapahtunut mitään. Laboratoriot seuraavat tätä hemolyysi-indeksillä, ja kahdenkymmenenkuuden kemian tutkimuksen verifiointitutkimus vahvisti, että hemolyysi nostaa kaliumia samoin kuin ASATia, LD:tä, bilirubiinia ja rautaa.

Syyt ovat mekaanisia ja arkisia: liian pitkään kiristetty side, nyrkin puristelu näytteenoton aikana, ohut neula, ravisteltu putki tai viive ennen kuin näyte sentrifugoidaan. Fimlabin ohjeen mukaan sentrifugoimaton kaliumnäyte on toimitettava laboratorioon neljän tunnin kuluessa, ja eurooppalainen laskimonäytesuositus neuvoo avaamaan kiristyssiteen heti, kun veri alkaa virrata, ja välttämään nyrkin puristelua.

Myös lyhenteen alkukirjaimella on merkitystä. Fimlabin mukaan seerumin kalium nousee säännönmukaisesti veren hyytyessä, minkä vuoksi kalium suositellaan mitattavaksi plasmasta (P-K) eikä seerumista (S-K). Hieman koholla oleva kalium muuten tavallisessa tuloksessa selittyy siksi ensin tylsällä tavalla, ja tavallinen seuraava askel on uusi näyte eikä hoito.

Matala natrium johtuu usein lääkkeestä

Terveyskirjaston mukaan veren natrium on normaalisti 137–145 mmol/l, ja Fimlabin viitealue on 137–144 mmol/l. Natrium liittyy tiiviisti elimistön veden määrään: kun nestettä on liikaa suhteessa suolaan, veri laimenee ja natrium laskee. Terveyskirjaston mukaan tietyt lääkkeet, etenkin tiatsidit ja karbamatsepiini, voivat aiheuttaa veden kertymistä ja matalan natriumin. Myös runsas ja nopea oluen juominen voi laskea sitä, sillä oluessa on niukasti suoloja.

Tiatsideista on tarkkaa tutkimustietoa. 2 613 aikuisen kohortissa, jossa verenpaineen hoito oli juuri aloitettu, noin kolme kymmenestä tiatsidia jatkaneesta sai natriumarvon 130 mmol/l tai alle. Se ei ole syy lopettaa tablettia. Se on syy lukea arvo yhdessä lääkelistan kanssa ja antaa lääkkeen määränneen lääkärin päättää, mitä tehdään.

Sama logiikka koskee koko ryhmää. Monet näistä riveistä liikkuvat käyttämiesi lääkkeiden, juomisesi ja sen mukaan, kuinka kauan istuit ennen pistosta.

eGFR on arvio, ei mittaus

Kreatiniinin alle tulostettua eGFR:ää ei ole mitattu. Se lasketaan kaavalla kreatiniinista, iästäsi ja sukupuolestasi, ja Terveyskirjaston mukaan tulos ilmoitetaan aikuisen keskimääräistä kehon pinta-alaa 1,73 m² kohti, joten painoa ei tarvita. Laskukaavan arviossa on aina kaavan epävarmuus.

Kaava on muuttunut, ja sillä on merkitystä tuloksia verrattaessa. Terveyskirjasto kuvaa laskennan CKD-EPI-kaavan vuoden 2021 versiolla. GFR-kaavaa voi käyttää vain aikuisilla, eikä se sovellu äkillisen munuaisten vajaatoiminnan arviointiin, koska kreatiniini muuttuu liian hitaasti. Kreatiniinin oma viitealue on HUS Diagnostiikkakeskuksen mukaan naisilla 50–90 ja miehillä 60–100 µmol/l.

Käytännön seuraus: vanhemman tuloksen eGFR ei välttämättä ole suoraan verrattavissa uuteen, ja yksittäinen raja-arvon alittava tulos vaatii uusintakokeen eikä johtopäätöstä.

Miksi elektrolyytit poikkeavat?

Useampi rivi, joista jokaisen viitealueen ulkopuolelle jää Terveyskirjaston mukaan noin 5 prosenttia terveistä, tekee jonkin merkinnän tavalliseksi. Hyödylliset kysymykset ovat, ovatko ryhmän muut rivit samaa mieltä, kuinka kaukana viitealueesta arvo on ja mitä muuta oli meneillään: lääkkeesi, mitä söit tai joit ja miten näyte otettiin.

Siksi yksittäisen, lievän poikkeaman tavallinen seuraava askel on uusintakoe eikä hoito. Tulos, joka pysyy poikkeavana puhtaassa toisessa näytteessä, tai saman ryhmän useat rivit, jotka liikkuvat yhdessä, ovat niitä, joita selvitetään, ja lääkäri lukee ne historiasi ja lääkkeidesi valossa.